Nyt pihamaa on lähes kokonaan vapautunut lumesta. Muutama isompi kasa vielä kököttää siellä täällä. Viime vuotinen ruoho on kellastunutta ja litteää, märkää. Siellä täällä pilkistää krookuksia, joiden ujosti aukeilevia nuppuja käyn ihailemassa joka päivä, vielä kun voin. Viime keväänä ne päätyivät häitään viettäneiden pitkäkorvaisten parempiin suihin, pelkät katkaistut varret oli jätetty tököttämään. Tulppaanien lehdet, myös syksyllä istutettujen, ovat nousseet viikonlopun aikana itsevarmoina kimppuina. Seuraavat viikot kuluvat nopeasti aina uusia ja uusia tulokkaita ihmetellessä. Huomenna kevään toiseksi viimeinen luovan kirjoittamisen ryhmän tapaaminen. Aiheena perhekuvat.